Kaksi huutoa

20.12.2015 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Koko maailma oli pantava verolle.
Siksi elämän ensi parkaisu kuului kaukalon oljilla hämärässä tallissa.
Hän syntyi valkeudeksi pimeyteen. Sovittajaksi ja elämäksi meille, jotka
asumme kuoleman varjon maailmassa.
Ei tullut äidille tarjottimella synnytyksen jälkeistä ateriaa,
hoitotoimenpiteistä puhumattakaan. Neuvolan sijaan enkeli oli kertonut
nuorelle äidille, mitä tuleman piti.

Pian talli pelmahti täyteen paimenia.
Sanoivat enkelin tulleen ilmoittamaan tapahtuneesta.
Yhtäkkiä koko taivaankansi oli ollut täynnä ylhäistä sotajoukkoa, joka ylisti Jumalaa.
Kirkkaus ja näkymä olivat heittäneet paimenet polvilleen.
Eikä siinä vielä kaikki.
Tietäjät itäisiltä mailta saapuivat tuomisinaan kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Olivat nähneet kuninkaan tähden ja seuranneet sitä.

Äiti kätki kaikki kuulemansa sanat ja
tutkiskeli niitä sydämessään.

Enkelin kehotuksesta Joosef vei äidin ja lapsen Egyptiin.
Turvapaikanhakijoita hekin.
Takaisin tultiin vasta vuosien päästä.
Lapsi varttui viisaudessa, iässä ja armossa.
Myöhemmin pyysi kuulijoitaan juomaan siitä lähteestä,
josta juonut ei enää ikinä janoa.

Hänen maanpäällinen elämänsä alkoi ja päättyi huutoon.
Sillä niin paljon Jumala rakasti maailmaa.
Ylösnousseena Vapahtajanamme hän elää tänään ja
muistuttaa meitä siitä,
että tarpeellista on vain vähän tai yksi ainoa.


Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja Ulla-MaijaLammi-Ketoja Elämäni lukuina:106,34,54,26.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok