Valo voittaa

29.1.2017 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Kevään valo jo vilkahtaa tammikuisessa illansuussa. Aurinko hohtaa korkeitten kerrostalojen takaa. Kuljemme jäätikköistä tietä eteenpäin. Meillä ei ole paljon sanoja. Suvussamme on taas yksi paikka tyhjä. Lähtenyt odotti pidentyviä päiviä, pimeän jälkeen valoa. Huomenna tieto on jo lehdissä lakeuksilla: surumme tiivistettynä muutamaan painomusteiseen sanaan.

Autot sujahtelevat ohitsemme. Bussien jarrut kirskuvat. Tähän kaupunkiin hän tuli vuosikymmeniä sitten, säilytti aina kielessään kotiseutunsa. Piti kaupungin sykkeestä, ratikan kolkkeesta, korkeista taloista. Rakensikin niitä, latoi tiilen tiilen perään.

Oppikoulujen pituuden Suomen mestarina hän oli nopea liikkeissään siihen saakka, kunnes menetti liikenneonnettomuudessa toisen jalkansa. "Suvun vanhimpana" hän järjesti monet sukukokoukset ja tunsi yhteisen historian vuosien tarkkuudella.

Psalminkirjoittaja toteaa: "Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta, ja jos voimamme kestää, kahdeksankymmentä vuotta." Ja vähän myöhemmin pyytää: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen."

Lähtenyt oli hyvä matematiikassa mutta osasi myös kirjoittaa:

"Siell´ on jossakin kirsikkapuu,
siell´ on istuin mulle.
Siell´ ei janoa tunne suu,
siell´ on lohtu vaivatulle."

Talvipäivä on vielä lyhyt. Yhtäkkiä aurinko valahtaa puitten taakse, punertavana ruskona kirkastaa koko taivaanrannan. Sittenkin valo voittaa.

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Elämäni lukuina:110, 56, 35, 27.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok