Oikea asenne auttaa jaksamaan

14.4.2019 Malla Tanner

Olen viime aikoina kuullut paljon puhetta asenteesta. 10 prosentille elämämme asioista emme voi mitään, koska ne tulevat ulkopuolelta. Loput 90 prosenttia tulevat sisäpuolelta ja ne vaikuttavat siihen miten päätämme suhtautua ihmisiin, itseemme ja olosuhteisiin. Olen huomannut, miten nopeasti asenne voi muuttua positiivisesta negatiiviseen. Olen myös huomannut, miten hyvä vaikutus hyvällä asenteella on omaan jaksamiseen ja ihmissuhteisiin. Usein ihmisillä, joilla on hyvä asenne, on myös hyvä huumorintaju, ja he osaavat nauraa itselleen. On myös ihmisiä, joilla on suuri sydän, koettelemuksista huolimatta. Se on ihmeellistä. Heillä täytyy olla hyvä asenne./p>

Perheessämme on kolme erityislasta: He edustavat meille sitä 10 prosenttia, jolle ei voi mitään. Meillä on nuori, jolla on tarkkaavaisuuden häiriö eli add, jonka ei pitäisi vaikuttaa mihinkään minun ja mieheni parisuhteessa. Haasteet ovat enemmän siinä, mihin me mieheni kanssa asetamme tavoitteet hänen elämässään. Lapsi/nuori voi hidastella, eikä hän aina saa tavoitteita loppuun siinä tahdissa kuin ympäristö ja me vanhemmat haluamme. Onnistuessaan olemme tilanteessa, jossa hän yllättää meidät täydellisesti./p>

Usein adhd/add-hypetys on negatiivista. Tosiasiassa hyviäkin puolia on, kun niihin osaa tarttua. Asenne ratkaisee. Ongelman voi suurentaa vahingossa. Add-nuoremme ei tee mitään, jos motivaatiota ei synny. Pakottaminen ei auta. Emme vanhempina voi muuta tehdä kuin tukea ja hyväksyä pahat päivät. Hermoilu ei auta, mutta silti joskus hermostumme. Sekään ei haittaa, kun muistaa anteeksipyynnön. Lapsemme on herkkä ja provosoituu helposti. Hänelle kehut ja anteeksipyynnöt merkitsevät paljon. Muut lapsemme tekevät asioita tunnollisuudesta, vaikka motivaatiota ei aina olisi. Heillä on sinnikkyyttä mikä vie eteenpäin. Näin olemme erilaisia. On tutkittu, että adhd/add diagnoosin saaneista 1/10 on huippuälykäs ja voi silti olla alisuoriutuja, kun vastaava luku normi-ihmisellä on 2/100./p>

Minulla on myös adhd-oireileva aviomies, joka hurmasi minut aikoinaan impulsiivisuudellaan, sosiaalisuudellaan ja älykkyydellään. Parisuhde on ollut haastava, mutta useimmat parisuhteet ovat, oli kirjainyhdistelmiä tai ei. Tarvitsen säännöllisesti "rauhoittumisaikaa". Tarve syntyy tilanteissa, joissa mieheni kuormittuu jatkuvasta sosiaalisesta paineesta, mikä näkyy väsymyksenä ja äkkipikaisuutena. Ylikuormittunut mieheni on kiukkuinen ja keskittymiskyvytön ja jos siinä tilassa yritän puhua hänelle järkeä niin se kuormittaa vaan enemmän. Silloin on parempi antaa hänen olla omissa oloissaan. Meidän on täytynyt opetella löytämään keinoja järjestää kuormituksen purku ja oma aika, jotta arki sujuu./p>

Kaikki perheet ja parisuhteet ovat omanlaisiaan ja kaikissa tarvitaan joustoja, puolin ja toisin. Kenenkään tarpeita ei voi vähätellä. Patterien lataaminen on tärkeää. Ikä tuntuu vaan lisäävän tarvetta hiljaisuudelle. Eräs adhd-oireileva nainen kertoi minulle, että joskus hän tarvitsee kuplan, johon voi vajota aika ajoin. Kirjat, pelit, televisio, äänikirjat, jne. auttavat. Ei ketään puhumassa, pyytämässä eikä vaatimassa. Hän kertoi, että joskus tuntuu, että maailmalla on oma vuoronsa ja se ei kohtaa hänen vuoronsa kanssa. Heti kun on saanut levätä, jaksaa rakastaa./p>

Parisuhde ja vanhemmuus erityisperheessä asettaa minut uuteen rooliin. Miten minä saan keinoja omaan jaksamiseeni? Minun on täytynyt kysyä itseltäni toistuvasti, miten päätän tänään suhtautua aviomieheeni, lapsiini ja olosuhteisiin. Tukeeko suhtautumiseni heitä vai jyräänkö omalla asenteellani heidät? Opettelen erottamaan, mikä on tärkeää. Opettelen tuntemaan hellyyttä ja myötätuntoa heitä kohtaan niin että voisin kokea rakkautta, sopua ja yksimielisyyttä, silloinkin kun on pahoja päiviä./p>

Olen etsinyt konkreettista tukea parisuhteemme ja vanhemmuuden haasteisiin ja löysin Adhd-liitolta kursseja parisuhteessa eläville adhd-oireisille henkilöille ja heidän puolisoilleen. Löysin myös adhd-oireisten puolisoiden vertaistukiryhmän. Näiden myötä uskon, että saan ymmärrystä ja uusia keinoja parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja avioliittotyöhön, jota teen mieheni kanssa. Haluamme tukea parisuhteita ja perheitä erityisesti tällä alueella, jossa itse elämme.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok