Eemelin isän tunnustus

23.9.2018 Markku Hapulahti

Viisivuotias nuorimmaisemme ilmaisee sinnikkäästi omaa tahtoaan. Hän oppii nopeasti, kokeilee ensin ja kysyy ehkä sitten. Hän hakeutuu aina ihmisten yhteyteen, hengähdystaukoa ei ole. Jossakin määrin tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli vaaleine kutreineen – ja jumiutuneita kehon osia on myös vapautettu työvälineillä. Mutta kiva loppuukin siihen, kun tulkitsen lapsen minua haastavaksi, jääräpäiseksi tai impulsiiviseksi, ja alan käyttäytyä samoin kuin Eemelin isä. Sattumaa tai johdatusta, mutta sain työkaverilta käsiini Tia Isokorven kirjan "napit vastakkain – ristiriidat, rajat, ratkaisut". En viittaa erikseen kirjan kohtiin, koska pääosa ajatuksista on kirjasta, ja mielestäni koko kirjoitus on kirjan hengen tuotos. Tämä on Eemelin isän tunnustus.

Huomaan asettavani rajoja vain suojellakseni itseäni ja jaksamistani; pitääkseni kiinni hyvän olon tilasta. Kun taas minun pitäisi tavoitella visio-unelmaa, jossa lapsi luottaa itseensä, käyttää kaikkia mahdollisuuksiaan ja rakentaa vahvoja ihmissuhteita. Millaisia rajoituksia tähän tarvitaan? Aika vähän, mutta joustavuutta ja tukea enemmän. Oikea suunta on nimittäin sisäänkirjoitettu jo valmiiksi elämään. Se korjaa itseään ja organisoituu uudelleen, kun vain en yritä vaikuttaa siihen liikaa, tai kun en yksinkertaista sen monimutkaisuutta.

Suomalaisen ihmisen ja perheen ongelmat ovat harha riippumattomuudesta, ulkokohtaisuus, rajaavat rakenteet ja karkottavat mallit. Perustelemme vääriä tekoja itsemääräämisoikeuden ja yksilönvapauden nimissä, kun todellista autonomiaa on kohdata mielipaha ja omat vaikeat tunteet. Ja mitä läheisempi suhde, sitä enemmän ristiriitaisia tunteita nousee esiin. En tiedä näenkö sinussa Eemeli jotain sellaista, mitä yritän piilottaa itsessäni, vai olenko kateellinen, vai onko kyse vallasta - oli tilanne mikä tahansa, niin minä vastaan omista tunteistani, ajatuksistani sekä teoistani. Niiden tulee tukea kasvuasi.

Hyvin todennäköisesti olen isompi osa ongelmaa kuin tajuan, joten minulla on myös suurempi vastuu ratkaisusta. On astuttava yksipuolisen vaikuttamisen illuusiosta sisään vuorovaikutusyhtälöön. Näen lapsen haasteellisuuden, josta hänen tulisi irtautua pois ja siirtyä kohti minun ajatuksiani. Nämä kaksi aluetta muodostavat kokonaisesta kuvasta vasta puolet. Kyllä lapsen hankalakin käyttäytyminen sopii hänen persoonaansa sekä ajattelu- ja toimintamalleihin, en vain osaa lukea näitä perusteita. Entä missä mahtavat olla omien ajatusteni haitalliset puolet? Myönteiset ja kielteiset ulottuvuudet ovatkin toisistaan riippuvaisia, eikä niitä voi valita kategorisesti joko-tai ajattelulla. Kaikkea mahdollista tunnistettua hyvää kannattaa vahvistaa, ja kaikkea haitallista välttää.

Kokonaiskuvan rinnalla olisi ajateltava myös kehämäisesti. Tekoni vaikuttavat aina siihen, mitä muiden on mahdollista seuraavaksi tehdä. Lineaarinen kausaaliajattelu, jossa jokin käyttäytyminen nähdään "aiheutetuksi" ja jokin toinen "aiheuttajaksi", ei selitä todellisuutta tarpeeksi kattavasti. Tietty käyttäytyminen voi olla tapahtumasarjassa yhtä lailla sekä syyn kuin seurauksenkin asemassa. Olen laskenut päällesi itseään toteuttavia leimoja Eemeli, ja jyrkkiä vaatimuksia, jotka ovat kääntyneet tarkoitustani vastaan.

Tiedämme tänään miten raskausaika ja vauva-ajan täydellinen riippuvaisuus aikuisesta muovaavat kehittyvän ihmisen ajattelu- ja toimintamalleja – joudun harkitsemaan seuraavia sanoja hetken – ja näen selvästi lapsiemme persoonallisuuksien pohjavireessä meidän perheen kolme hyvin erilaista aikaa. Eemeli, kun otan huomioon alkusi, niin olen joutunut määrittelemään uudelleen koko suhteemme perustan: Näin käyttäytyy lapsi, jota on rakastettu. Sinä vain pystyt antamaan itsestäsi ulos niin paljon enemmän, kuin mihin minä kykenen, tai mitä voin käsittää. Mutta sen olen jo oppinut, että ihmisten samankaltainen ja heidän ominaislaadustaan riippumaton kohtelu on tasapuolisuuden sijasta epäoikeudenmukaista.

Jotta voisin työntää omia rajojani eteenpäin, on sinun ensin törmättävä niihin. Muutos tapahtuu vain ikävän hitaasti, ponnistelemalla määrätietoisesti tällä epämiellyttävällä raja-alueella. Joten Eemeli, jatka vain metkujasi. Isäsi

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Merkitysten kintereillä. 42v, naimisissa 17v, kolme lasta, Riihimäeltä.


Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok