Loistavasti kiinaa puhuva mies

22.1.2017 Marko Huhtala

Muutama pohjalainen sanonta on syöpynyt syvälle mieleeni. Yksi näistä on se, että "Jumala ei laiskoja elätä". Olen koettanut sitten Herran pelossa olla jotakin muuta kuin laiska. Tuosta seurauksena itsetuntoani on hivellyt kiitokset erityisesti työelämässä.

Välillä perheemme yhteiset vapaapäivät ovat olleet harvassa jo työni luonteenkin vuoksi. Erään perheen yhteisen lauantaipäivän koittaessa päätin olla ihana aviomies ja osoittaa sen kaikin keinoin. Suorituskeskeinen koneistoni oli voideltu tätä vapaapäiväsuoritusta varten. Puutarhan ruusukokoelma vapautui aamulla rikkaruohoista.

Ajattelin sen olevan vaimolleni tärkeää, olinhan puutarhaa suunnitellessani kysäissyt sivulauseessa mistä hän pitäisi. Vastaus oli ollut, että ruusut ovat kivoja. Itse kuulin, että pihaamme tulisi koristaa kasvitieteellisesti arvokas kotimaisten pensasruusujen kokoelma ja naapurienkin ihailua herättävä näytepuisto.

Vapaapäivä jatkui keittiössä. Erilaiset ainesosat menivät vuorollaan kattiloihin ja uuniin. Purkkien ja purnukoiden määrän kasvaessa mieleni oli jo siinä hetkessä, kun päästäisin vaimoni ruokapöytään maistelemaan näitä kaikkia herkkuja. Miten hän tulisikaan tämän kaiken kautta kokemaan olevansa rakastettu!

Ylettömyyskohtaukseni - kohtauksella on tapana jäädä päälle- lomassa huomasin sohvalla lysähtäneen vihaisen vaimon. Lapset olivat toki jo jokainen omissa touhuissaan, kyllästyttyään seuraamaan tätä näytelmää. Miten joku voi olla noin kiittämätön, ajattelin. Laitan kaiken intoni, taitoni ja jalomielisyyteni peliin ja toinen on vain vihainen. Osoitan suuren rakkauteni häntä kohtaan tekemällä ja touhottamalla.

Iltapäivän alkuminuuteilla vyyhti alkoi purkautua. Rakkauteni kohde kiersi olohuoneen takkaa ympäri puhkuen. Äänen kohotessa suusta tuli lause: "sinä puhut minulle kiinaa". On ajoittain ihanaa kun aktiivisesti teet, mutta se ei ole se, millä osoitat rakkautesi minua kohtaan. Etkö ole vieläkään oppinut, että rakkauteni kieli on yhteinen aika.

Tuossa hetkessä tajusin, että osittaakseni rakkautta tänään olisi tarvittu vain kolme asiaa: sohvalla kainalossa vaimoaan pitävä mies, mikroaaltouuni ja kaupan rusinaton maksalaatikko. Siinä kieli, jota vaimoni olisi ymmärtänyt.

Minullekin olisi riittänyt tuo kokemus rakkaudesta, sitähän kerjäsin ja halusin antaa. Ruusutarha, siivottu koti ja gourmet olisi saanut jäädä vähemmälle. Kaiken elämän ruuhkan keskellä kaivattiin vain oikeaa kieltä. Tänä lauantaisena vapaapäivänä oikea kieli olisi antanut suhteeseemme kipinää, voimaa arkeen ja kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta ilman älytöntä suorittamista.

Elämä ja parisuhde on opettanut, että mitä syventymälle puolison rakkauden kieleen pääsee, itsekin pääsee helpommalla ja on tyytyväisempi. Tuo kiinan kieli jota puhuin, on kieli, jolla olen oppinut kerjäämään ihmisten hyväksyntää ja paikkaamaan itsetuntoani kehuilla ahkeruudesta. Tuo kieli ei vaan toimi kaikista lähimmässä ihmissuhteessani. Kai se on Jumalan suurta siunausta ja huumorintajua, että on saattanut yhteen kaksi ihmistä joiden rakkauden kielet ovat erilaisia. Onneksi näin! Jos minun tulisi tekemiselläni ansaita rakkautta ja jatkaa sen kielen puhumista kotona, mitä puhun luontaisesti työelämässä,olisin kohta uupuneempaakin uupuneempi. Rakkaus ei olisi lahjaa, vaan asia, joka tulisi ansaita omin teoin.

 


Markon muita blogi-kirjoituksia

 

Marko Huhtala

markoPerheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok